Tekstit

Riippuvuus säilyy, vain kohde vaihtuu - kertomus siitä miten olin luullut jo selättäneeni läheisriippuvuuden ja olinkin elänyt sitä suhteessa henkiseen opettajaani

Herääminen Kesällä 2019 kumppanini halusi erota minusta. Hän kertoi, että jokin ei tunnu oikealta. Olin hänen kanssaan samaa mieltä, vaikka en olisi halunnut myöntää sitä. Suhteemme oli kestänyt vain pari kuukautta. Tuota suhdetta edelsi noin vuoden mittainen suhde toisen ihmisen kanssa, jossa olin tullut satutetuksi ja väärinkohdelluksi monella tavalla. Tämä jälkimmäinen suhde oli kai jonkinlainen laastarisuhde. En tuntenut tähän jälkimmäiseen kumppaniin suuresti vetoa, mutta halusin olla hänen kanssaan, jotta minun ei tarvitse olla yksin. Erottuamme minuun alkoi hiipiä ajatus siitä, että saattaisin olla läheisriippuvainen. Aloin lukemaan aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Kävin myös muutaman kerran eräässä vertaistukiryhmässä, joka käsitteli aihetta. Ymmärsin, että lapsuuden kokemukseni ovat tehneet minusta läheisriippuvaisen, ja että tuo riippuvuus on hallinnut elämääni suuresti. Minussa heräsi halu toipua siitä, jotta voisin elää elämääni täydemmin. Jatkoin kirjojen lukemista ja a...

Sain unelmatyöpaikkani ja sitten irtisanoin itseni - miksi?

Kuva
Viime syksynä sain työpaikan, josta olin jo jonkin aikaa haaveillut ja ajatellut sen olevan unelmatyöpaikkani. Viiden kuukauden jälkeen tein kuitenkin vaikean päätöksen ja irtisanouduin tuosta työpaikasta. Miksi? Olen aina tykännyt työskennellä ihmisten kanssa ja erityisesti heikoimmassa asemassa olevien kanssa työskentely on ollut lähellä sydäntäni ja on sitä edelleenkin. Työni päihdekuntoutuksessa olikin monilta osin hyvin antoisaa. Sain toteuttaa itseäni, puhua minulle tärkeistä asioista ja minulla oli useita kauniita kohtaamisia kuntoutujien kanssa. Kävi kuitenkin niin, että työ vei kaikki voimavarani. Työpäivien jälkeen olin niin väsynyt, etten jaksanut tehdä enää mitään. Olen lapsesta asti ollut niin sanotussa auttajan ja huolehtijan roolissa. Se alkoi jo kotona, kun vanhemmillani ei ollut riittävästi voimavaroja huolehtia kodista ja perheestä – koin että minun pitää ottaa ohjat omiin käsiini. Siitä lähtien olen elänyt elämääni auttaen ja huolehtien muista. Siitä on tullut se...

Mitä on läheisriippuvuus eli itsensä hylkäämisen sairaus ja miten siitä voi toipua?

Kuva
Omaan kokemukseeni pohjautuen läheisriippuvuudessa eli itsensä hylkäämisen sairaudessa esiintyy seuraavan kaltaisia oireita: - ei tiedä kuka on, mistä tykkää tai mitä haluaa - sopeutuu, mukautuu ja miellyttää muita - vastaa toisten tarpeisiin enemmän kuin omiinsa - imee ympäristönsä energiat itseensä - uupuu auttaessaan muita - ei tunnista omia rajojaan - ottaa vastaan mitä tahansa kohtelua rakkauden rippeiden toivossa - ei tunnista omia tarpeitaan eikä tunteitaan - ei osaa pyytää apua - pelkää olevansa vaivaksi - välttää riitoja ja pelkää vihaisia ihmisiä - kokee olonsa turvattomaksi - hermosto on ylivirittynyt, skannaa jatkuvasti ympäristössä olevia uhkia Ja kaiken tämän pohjalla, eli kaikkien oireiden juurisyy on se, että ihminen pelkää hylätyksi tulemista , eli toisin sanoen rakkauden menettämistä. Tämä johtuu siitä, että hän on lapsuudessa kokenut menettävänsä rakkauden jollain tavalla. Hän on kokenut, että tietyllä tavalla käyttäytymällä hän voi saada rakkauden, joka on hänelle e...

Matkani henkisessä yhteisössä

Olen aiemmin kirjoittanut monia kirjoituksia siitä, miten matkani henkisessä yhteisössä on muuttanut minua positiivisesti. Nyt kirjoitan hieman eri näkökulmasta, mutta se ei vie mitenkään pois sitä mitä kaikkea hyvää olen saanut. Aloitan kuitenkin alusta. Noin neljä vuotta sitten aloitin matkani. Kaipasin jonkinlaista työskentelyä itseni äärellä tunnistettuani läheisriippuvuuden itsessäni. Löysin tämän opettajan retriitille. Retriitti tarjosi minulle jotain, johon jäin saman tien koukkuun. Lämpimän vastaanottavaisen tunnelman ja kohdatuksi tulemisen. Kuin lämpimän sylin, jossa parantua. Useat vuodet kokemus retriiteistä ja työskentelystä olikin juuri tuollainen. Vain hyvää, ihmisten eheytymistä, pelkkää rakkautta. Parin vuoden jälkeen tuli kuitenkin ensimmäinen hankala kohta. Opettajani alkoi pukeutua eri tavalla ja hänen työskentelynsä alkoi mennä enemmän tietyn henkisen perinteen suuntaan. Se tuntui minulle hieman vieraalta, mutta en antanut asian kuitenkaan vaivata minua sen enempää...

Elämäni taulu pyyhittiin tyhjäksi - mitä minä nyt teen?

Kuva
Olen elänyt viimeiset neljä vuotta omistautuen henkiselle opettajalle. Halusin antaa hänelle kaikkeni. Sitä samaa olin tehnyt koko elämäni siihenkin asti, vähän eri muodossa vain. Nyt uskoin löytäneeni sen todellisen merkityksen elämääni, sen mitä olin aina etsinyt. Jotain mille voin antaa itsestäni kaiken. Sain noiden vuosien aikana paljon. Opin valtavasti itsestäni ja elämästä. Sain hienoja eväitä elämään ja olen siitä kiitollinen. Ihmissuhde opettajani kanssa osoittautui kuitenkin lopulta toistamaan sitä samaa ihmissuhteen kaavaa, joka oli ennen sitäkin toistunut. Oli vaikeaa nähdä ihmissuhteen vahingollisuutta, koska olin asettanut opettajani jalustalle. Pidin häntä ikään kuin yli-ihmisenä, kuin jumalana. Lopulta silmäni kuitenkin avautuivat näkemään suhteen vahingollisuuden. Nyt jätettyäni tämän ihmissuhteen, jolle olin antanut lähes koko elämäni ja resurssini, tuntuu elämäni kuin tyhjäksi pyyhityltä taululta. Nyt olen sen kysymyksen äärellä, että millä nyt täytän tuon tyhjäksi jä...

Mikä on elämäni tarkoitus?

Kuva
Olen viime vuosina kiinnostunut enemmän siitä, mistä tässä elämässä on kyse, miksi me olemme täällä ja mitä täällä pitäisi tehdä. Työskentelin neljä vuotta henkisen opettajan ohjauksessa, jonka avulla ymmärrykseni elämästä lisääntyi merkittävästi, mutta joka lopulta osoittautui jokseenkin samanlaiseksi ihmiseksi, kuin aiemminkin kohtaamani ihmiset, joiden kanssa toistuu sama lapsuudestakin tuttu henkinen kaltoinkohtelu. Nyt kun olen ottanut vastaan tämänkin elämän tarjoaman oppitunnin, kysyn jälleen itseltäni, mistä tässä kaikessa on kyse? Mitä elämä haluaa minun näkevän? Mihin se haluaa minun tarttuvan? Mikä on tehtäväni täällä? Minussa on viime aikoina vahvistunut ymmärrys siitä, että kaikkein tärkeintä elämässä on se, että saa olla oma itsensä. Että ei tarvitsisi peittää itsestään mitään. Työ- ja ammattiasioita olen miettinyt taas. Mikä olisi oikeasti mielekäs työ? Mitä oikeasti haluaisin tehdä? Miten voisin antaa itsestäni maailmalle niin, että en tuhoaisi siinä sivussa itseäni? Ol...